8.10.2017

(2) Lukiosta korkeakouluopintoihin #uusilukio

Tämä kirjoitus on osa sarjaa, jossa esitän kahdeksan näkökulmaa suomalaisen lukion uudistamiseen. Johdanto oli täällä.

Tässä aiemmassa kirjoituksessa pohdin sitä, miksi valinnaisuus ei lopulta ole ratkaisu lukiokoulutuksen laadun parantamiseen ja miksi yksilöllisyys ei välttämättä tuota hyvää oppimista. Sirpaleisuuden ongelma on ratkaistavissa muutenkin. Vaihteohtoisia malleja on mahdollista kehittää.
#1 Lukion tulee olla jatkossakin yleissivistävä
#2 Lukion sirpaleisuutta on purettava
 *****

#3 Monipuolinen ylioppilastutkinto on laadukas tutkinto

Lukiokoulutuksen ja ylioppilastutkinnon on oltava laadukas ja tuotettava jatko-opintokelpoisuus ja sujuva siirtymä korkeakouluopintoihin - myös käytännössä eikä vain paperilla.

Jos lukiokoulutuksessa lähdetään entistäkin enemmän sille tielle, että jokainen lukioon hakeutunut saa lopulta päättötodistuksen ja ylioppilaslakin (eikä siihen edes saa kulua neljää vuotta, koska se on yhteiskunnalle kallista), vaatimustason on laskettava. Jos taas hyväksytään se, että nykyistä hiukan pienempi osa ikäluokasta suorittaa ylioppilastutkinnon, voidaan siitä tehdä vaativampi. Kirjoitettavien aineiden määrä ei ole ainoa ylioppilastutkinnon vaativuduen mittari - kyse on myös siitä, millainen osaaminen riittää hyviin arvosanoihin.

Näkisin mielelläni viisi pakollista ylioppilaskirjoitusainetta, koska jokainen niistä tuottaa ja mittaa omanlaistaan osaamista. Se, joka on suorittanut hyväksytysti kaikki, osaa paljon. Ja se, joka on suorittanut erinomaisesti kaikki, kykenee olemaan avarasti vaikutteita keräävä ja eteenpäin jalostava jatkossakin. Valtaosa innovaatioista syntyy tieteiden rajapinnoissa erilaisten perspektiivien kohdatessa. Jos pitäydytään neljässä aineessa, ajattelutaitojen laaja-alaisuuden näkökulmasta olisi loogista asettaa matematiikka ja luonnontieteellinen reaali vaihtoehdoiksi.
  1. äidinkieli
  2. vieras kieli tai toinen kotimainen kieli
  3. matematiikka
  4. luonnontieteellinen reaali
  5. humanistis-yhteiskuntatieteellinen reaali
Jos ylioppilastutkinto olisi moniulotteinen, taitopainotteinen, laadukas kokonaisuus, korkeakoulut voisivat varsin hyvin käyttää kokonaisuutta valintakriteerinä hyvin monille aloille painottaen haluamiaan tutkinnon osia, mutta vaatimatta jonkin tietyn reaaliaineen sisältöjen hallintaa. Tällöin ei lopulta olisi niin kauhean paljon väliä, mitkä aineet itseään ja identiteettiään hakeva nuori valitsee opinto-ohjelmaansa lukiossa. Jälleen lukio-opintoja koskevan opinto-ohjauksen tarve vähenisi ja koko järjestelmä yksinkertaistuisi. Lisäksi nyt lukioihin hiipinyt jaottelu A-luokan tärkeisiin ja B-luokan vähemmän tärkeisiin aineisiin lievenisi. Toisaalta malli kyllä saattaisi suosia moniosaajia - mutta jos vaihtoehtoisiakin teitä korkeakouluihin on, olisiko se kovin suuri ongelma?

Useimmissa korkeakouluopinnoissa pohjatiedoilla ei käsittääkseni lopulta ole suuresti väliä. Oleellisempaa ovat oppimisen taidot, kyky lukea, kirjoittaa ja harjoittaa järjestelmällistä kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisua. Jopa teknis-luonnontieteellisille aloille tullaan niin monenkirjavin pohjatiedoin, ettei niiden päälle oikein voi suoraan rakentaa (vaikka toki pohjana täytynee siellä olla lukion oppimäärä ko. aineesta, jotta oppiminen sujuisi jatkossa).

Jos ylioppilastutkinnon käyttöä korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa lähdetään kehittämään siihen suuntaan, että yhä useampi ala nimeää tarkasti, minkä oppiaineiden kokeista ne antavat pisteitä, oletetaan, että 16-vuotias lukiota aloittava nuori tietää tulevaisuuden suuntansa ja tuntee vahvuutensa ja kiinnostuksensa. Identiteetin rakentumista ei kuitenkaan voi nopeuttaa poliittisin ja hallinnollisin päätöksin - nuorten stressiä ja ahdistuneisuutta niillä kyllä voidaan lisätä tai vähentää.

Mitä mutkikkaammat kytkökset lukioaikaisten valintojen ja korkeakoulujen opiskelijavalinnan välille luodaan, sitä enemmän tarvitaan opinto-ohjausta ja sitä varhaisemmassa vaiheessa nuoren on tehtävä tärkeitä uravalintoja. Olisiko kuitenkin mielekkäämpää käyttää resurssit oppimiseen kuin valintaviidakossa selviämiseen?

Aivan ehdottomasti pitäisi saada vaikka sitten lainsäädännön keinoin kontrolloitua sitä, että muutoksia opiskelijavalintakriteereihin ei voi tehdä sellaisella aikajänteellä, ettei lukiolaisilla ole mahdollisuutta reagoida niihin. Lukiota aloittavan pitää voida tietää, mitä seurauksia hänen tekemillään valinoilla on kolmen vuoden päästä korkeakouluhaussa.
 
Kirjoitetaanko kerralla vai hajautetusti? En ole onnistunut löytämään yhtäkään tutkimusta ylioppilastutkinnon hajauttamisen tuomista eduista. Sen sijaan näen joka vuosi, miten syksyn ylioppilaskirjoitukset sotkevat opiskelua ja miten tyhmiä valintoja nuoret tekevät kirjoitettavien aineiden kanssa kaikesta hyvästä opinto-ohjauksesta huolimatta. Maailmalta ei taida kovin paljon löytyä vastaavia hajauttamiskäytäntöjä?

Vaikka hajauttamista voidaan perustella koejännityksen tms. näkökulmasta, voidaan yhtä hyvin mutu-tuntumalla perustella, että rauha opiskella 2,5 vuotta antaa aikaa kypsyä ja kehittyä Siksi olisin sitä mieltä (ellei toisin todisteta), ettei kirjoitusten hajauttamisesta ole mitään varsinaista hyötyä, mutta sen tuottama valintojen ja ohjaamisen ja tarkistamisen tarve jälleen työllistää ja kuormittaa ihan turhaan.

Olen käsittänyt, että jonkinlaisena pitkän tähtäimen tavoitteena on viedä joustavuus ja yksilöllisyys siihen pisteeseen asti, että lukiolainen voi jossakin tenttiakvaariossa tehdä ylioppilaskokeensa minä tahansa valitsemanaan ajankohtana. Toivottavasti tätä suunnittelevat punnitsevat tarkkaan, mikä on käytännön hyöty verrattuna vaikkapa tarvittavan ohjauksen määrään ja siitä huolimatta tapahtuviin tyhmiin valintoihin. Sinänsä joustavuus esimerkiksi siinä, että jos sattuu olemaan pahasti sairas koepäivinä, voisi tehdä kokeen pari viikkoa myöhemmin eikä vasta seuraavana syksynä, olisi tervetullutta.

#4 Saattaen vaihto - siirtymä lukiosta korkeakouluopintoihin MOOC:ien kautta

Varsin pienen otoksen pohjalta tuntumani on, että lukio on kaukana kolmevuotisesta - ei oikein edes 2,5-vuotinen. Kolmantena opiskeluvuonna lähinnä valmistaudutaan kokeisiin ja tehdään kokeita (yo-kokeita ja pääsykokeita).

Ilman kirjoitusten hajauttamista opiskelu saisi jatkua ihan rauhassa kolmantenakin vuonna. Jos siirtymää lukiosta korkeakouluopintoihin haluttaisiin tukea, voisi olla hyvä pohtia avoimelta pöydältä, mitkä ovat todellisia ja mitkä vain tottumukseen perustuvia oletuksia siitä, miten esimerkiksi ylioppilaskokeet on aikataulutettava ja milloin korkeakoulujen opiskelijavalinnat tehtävä.

Aikataulutuksen uudelleenjärjestelyllä (ja mahdollisesti aiemmassa postauksessa kaavailemani lukion oppimäärien tasaisella lyhentämisellä, minkä voisi aivan huoletta tehdä) voitaisiin luoda väliaskel lukioiden ja korkeakoulujen välille: Korkeakoulujen järjestämät MOOC:it, joita opiskeltaisiin lukion kolmantena vuonna - ehkä jopa kesään jatkuen. Kurssien tavoitteet voisivat olla moninaisia:
  1. antaa tuntumaa korkeakoulun opiskelutaitovaatimuksista tuttujen lukio-opettajien toimiessa tarvittaessa tukena
  2. antaa kurkistus nuorta kiinnostavan alan opintoihin
  3. tasata korkeakouluun hakeutuvien lähtötasoa halutussa asiassa
  4. toimia osana korkeakoulujen opiskelijavalintaa (kurssin arvosana ylioppilastutkinnon ohessa)
Korkeakoulukenttä on niin hajanainen, autonomiastaan tiukasti kiinni pitävä ja leikkauksilla kuristettu, etten ihan heti usko tällaisen idean toteutuvan. Haaveilla kai kuitenkin voi.


Uskon tiedon ja ymmärryksen jalostumiseen keskustelussa. Siksi olen iloinen jokaisesta, jossa kirjoitukseni herättävät ajatuksia ja joka vaivautuu kehittämään jotakin kriittisen reflektion kautta eteenpäin tarjoten perusteltuja vaihtoehtoja. Pelkkä ongelmien osoittaminen ei vielä edistä paljon mitään, vaikka ei sekään turhaa ole. Ratkaisuehdotukset ovat kuitenkin arvokkaampia.

Minä olen vain tavisope, joka on ollut lukiolainen 1980-luvun lopussa, lukio-ope 2000-luvun ajan ja lukiolaisen äiti 2017. Katselen maailmaa omasta rajoittuneesta vinkkelistäni - eikä minulla ole mitään asemaa Uusi lukio -hankkeessa eikä muuta vaikutusvaltaa kuin ääneen ajatteleminen kirjoittamalla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti